keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Mietintää...

On alkanut mietityttää sunnuntain jälkeen jolloin olin Palojoen epävirallisissa estekisoissa tuomarina, monikaan ei tiedä että minulla on dysfasia...
Se näkyy erillailla jokaisessa toisella voi olla toista ongelmaa ja toisella ihan toisenlaista.
No kuitenkin itselläni dysfasia näkyy vaikkeitten sanojen/nimien lausunnassa mieli sanoo muuta mutta kuitenkin tuppaa välillä suusta tulla harakoita eli kieli mennä solmuun vaikka toiselle kuulostaa sana helpolta.

No näin kävi kuitenkin sunnuntaina, anteeksi pyynnöt sain koska otin esille tämän dysfasian.
Mutta kuitenkin se oli ikävää kun naurettiin kun lausui nimen oudosti, tämän annettakoon anteeksi koska eivät tienneet tuota juttua.
Silti jäi suolanmaku suuhun, vaikka eivät pahalla sitä tarkoittaneet.

Minulla myös dysfasia tulee esille isoissa väkijoukoissa taikka normaaliluokassa opiskellessa, en vain pysty toimimaan normaalisti.
Estekisoissa on ihanaa kun on paljon porukkaa mutta ei liikaa tule yht' aikaa juttelemaan silloin minua ei ala ahdistamaan taikka muutakaan.
Muutoin pystyn kyllä elämään normaalia arkea, tyttärelläni on myös mutta se näkyy taas toisenlaisena..
Jotkut estekamuistani on facessa kaverina tyttärni kanssa ja ovat huomanneet sen kirjotusvirheet, ei se sitä tahallaan tee... Jos huomaan että facessa sitä kiusataan sen kirjoittamisesta minulta tulee kyllä semmoista kirjoitusta takaisin sitten eli leijonaemo hyökkää!
Sama jos tyttäreni menee juttelemaan estekisoissa ihmisille, olkaa tyytyväisiä että tulee!
Se on avoin mutta kuitenkin varovainen, minun kanssa kun tutustuu olen alkuun ujohko mutta sitkun tutustun paremmin alan juttelee enemmän.
Jotkut tuntuvat vieroksuvat tyttäreni uteliaisuutta kun saattaa vaan tulla juttelemaan, se vain haluaa tutustua ja saada tuttuja kisoissa ei se pahaa halua.
Jos ei halua jutella voi sanoa sen suoraan eikä haukkua sitten seläntakana!

Minähän harjoittelen estetuomariksi niin mietin tätä asiaa ennenkuin päätöksen tein mutta päätin kuitenkin aloittaa harjoittelun.
Joitakin vaikeita nimiä pänttään esim. kaverini Siirin kaninnimeä jota moni tuomari ei edes lausu ääneen, päivän verran kun pänttäsin muutamaan otteeseen niin kielikin tottui siihen lausuntaan eikä tapahtunut edellämainittua.

Ei tulis kuitenkaan mieleen alkaa nauramaan väärin lausuttua kanin nimeä, koskaan ei voi tietää onks siihen tietty syy että lausuu juuri tietynlaisesti.
Sääliä en kaipaa, avauduinpa vaan kun kummiskin monet estekamuista lukee tätä blogia niin tietävät jatkossa.

1 kommentti:

  1. Älä välitä et ole onneksi ensimmäinen ja viimenen,jolle on naurettu yhdellä minun lukio aikais ystävä hänellä sama vika ...Mutta kun ihmiset tuon tietää ,niin ei naurata sen jälkeen..Kaikkea hyvää sinulle <3

    VastaaPoista

Asialliset kommentit tulee tarkistuksen jälkeen näkyville, kiitos kommentistasi. :) Anonyymit eivät voi enään kommentoida, epäasiallisten kommenttien vuoksi!